Luin viime joulun aikoihin Ian Kershaw’n Hitler-elämänkerran. Opin siitä monia mielenkiintoisia asioita, kuten että se tapa jolla holokausti käytännössä alun perin toteutettiin sisälsi sisäänrakennettuna työkalut sen myöhempään kiistämiseen. Sitä on vaikea selittää, ja en ehkä vieläkään täysin ole sitä sisäistänyt, mutta se aiheutti hyvin häiritsevän olon vatsanpohjaani. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä kiinnittää huomion yksittäiseen detaljiin, jonka Kershaw nostaa kirjassaan esiin: Hitlerin eräs lempisanoista näyttää olleen saksankielinen verbi vernichten, jota hän käytti puheissaan runsaasti. Se tarkoittaa tuhoamista.
Francis Ford Coppolan elokuvasta Ilmestyskirja. Nyt.
Katsoin hiljattain HBO:lta Raoul Peckin dokumenttisarjan EXTERMINATE ALL THE BRUTES. Nimi viittaa Joseph Conradin Pimeyden sydän -pienoisromaanin hahmoon Kurtziin, joka odottaa kirjan päähenkilöä kongolaisen joen päässä. Francis Ford Coppola teki tunnetusti tarinan pohjalta Ilmestyskirja. Nyt. -mestariteoksensa. Paitsi että to exterminate on englanninkielen vastine saksan verbille vernichten, sarjan Hitler-klippien joukossa on kuin onkin parin sekunnin pätkä, jossa kuulee Hitlerin sanaa käyttävän.
Peck dekonstruoi sarjassa kolonialismin, imperialismin ja valkoisen ylivallan historian. Uutta tietoa ei sarja sisällä. Peck tosin yhdistelee musiikkia, historiallista kuvaa ja näyteltyjä jaksoja tuoreen oloisella tavalla. Valistusajan filosofien löytäessä vapauden ilot tapahtuu samaan aikaan Atlantin orjakaupan ratkaiseva laajeneminen raakalaismaisimpaan mittakaavaansa. Länsimaisen industrialismin pyhä lehmä Henry Ford kanavoi suoraan rahaa natsipuolueelle. Eikä dokumentti edes mainitse toisen maailmansodan jälkeen toteutettua operaatio Paperclipiä, jossa CIA kuljetti salaa hyödyllisimmät natsitiedemiehet ja -tiedustelu-upseerit Yhdysvaltain käyttöön. Neuvostoliitto toki hamusi samalla tavalla ne, jotka sai. Wernher von Braun oli Natsi-Saksan rakettitutkimuksen johtaja ja Yhdysvaltain avaruusohjelman isä.
Päällimmäinen tunne sarjan jälkeen on toivottomuus. Kulttuuriamme hallitsee edelleen kolonialismidenialismi. Valkoiset Finlandia-palkinnon voittajat voivat tuhahdella ylimielisesti, kun ruskeat taiteilijat kritisoivat heidän umpivalkoista lähestymistapaansa ja sokeutta omalle sokeudelleen. Hämmästyttävästi tämä sokeus esitetään ylevänä mielikuvituksen vapautena. Liberaali “värisokeus” ja “suvaitsevaisuus” tuntuu tulleen tiensä päähän. Vaihtoehtoina ovat nyt aiempaakin nöyrempi introspektio ja tilinteko historiamme kanssa tai lopullinen kääntyminen pois totuudesta ja suuntaaminen kohti uutta, aiempaa teknokraattisempaa pimeyden aikakautta. Kohti pimeyden sydäntä.
Tällä hetkellä tilanne minun näkökulmastani näyttää huolestuttavalta ja uhkaavalta. Taantumuksen voimat juhlivat ja “liberaalit edistykselliset” tuntuvat olevan lähinnä kiinnostuneita taantumuksellisten rasistien ja fasistien absoluuttisesta oikeudesta edistää valkoisen ylivallan hegemoniaa kulttuurissa. Mietin, olenko jälleen menossa hallinnoimaan vaalilautakuntaan vaaleja, joiden myötä perussuomalaiset vahvistavat asemiaan Suomen yhteiskunnassa. Olin laskemassa ääniä myös Timo Soinin JYTKYn aikaan.
Peck lopettaa dokumenttisarjansa droneotokseen Auschwitzista, jonka krematorioiden perustusten loppumattomalta tuntuva rivi salpaa edelleen hengityksen kameran lipuessa ikuisuudelta tuntuvan ajan niiden yli.
Tietoa meiltä ei puutu, hän sanoo.
Eli mitä meiltä siis puuttuu?
Comments