top of page
  • Mikko Silvennoinen

“RFK:n on kuoltava”

But he knew his duty, and the price he had to pay Just another holy man who dared to be a friend My God, they killed him!

Kris Kristoffersson

Sirhan Sirhanin muistikirjan sivu

Robert F. Kennedy heräsi viimeiseen päiväänsä elokuvaohjaaja John Frankenheimerin Malibun-kodin uima-altaalla auringonnousun aikaan. Frankenheimer oli Kennedyjen perhetuttu. RFK oli niin uupunut kampanjoinnista, että oli nukahtanut aurinkotuoliin puvussaan. John Frankenheimer on aikansa kuuluisimpia Hollywood-ohjaajia, ja hänen tunnettuihin elokuviinsa kuuluvat mm. The Birdman of Alcatraz (Alcatrazin vanki), Seven Days in May (Toukokuun 7 päivää) ja The Manchurian Candidate (Mantshurian kandidaatti).

Seven Days in May oli presidentti John F. Kennedyn lempielokuvia ja kertoo sotilasvallankaappauksesta, jonka Burt Lancasterin esittämä kenraali aloittaa Yhdysvalloissa liian pehmoksi katsomaansa presidenttiä vastaan. Mutta The Manchurian Candidate on se Frankenheimerin elokuva, joka antaa Robert F. Kennedyn viimeiselle yöpymispaikalle kylmäävän kohtalonomaisuuden tunnun.

The Manchurian Candidate kertoo ryhmästä amerikkalaisia sotilaita, jotka joutuvat Korean sodassa kommunistien sotavangeiksi, aivopestään kommunisti-ideologiaan uskoviksi myyriksi ja vapautetaan takaisin kotimaahansa. Yhdestä näistä tulee presidenttiehdokas, jonka kunnian- ja vallanhimoinen äiti (Murhasta tuli totta -sarjan hellyttävä mymmelietsivä Angela Lansbury aivan toisenlaisessa roolissa) aikoo käyttää poikaansa kommunistien soluttamiseen Yhdysvaltain korkeimman vallan käytäville.


Laurence Harvey ja Angela Lansbury John Frankenheimerin elokuvassa The Manchurian Candidate (1962).

Sirhan Sirhan tunnusti tekonsa RFK:n kuolemaa seuraavana päivänä ja hänen kotinsa tutkittiin. Poliisit löysivät mm. neljä muistilehtiötä, jotka olivat täynnä nonsenselta vaikuttavaa tekstiä Sirhanin käsialalla. Seassa oli kuitenkin poliiseja kiinnostavia kohtia, kuten:

RFK must die

RFK must be assassinated

my determination to to eliminate RFK is becoming more and more of an unshakable obsession

the master says shoot on command

Sirhan Sirhan halusi vetää pois ensimmäisen väitteensä syyttömyydestään ja myöntää oikeudelle syyllisyytensä tullakseen teloitetuksi mahdollisimman nopeasti, mutta tuomari eväsi pyynnön. Sirhan tuomittiin oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan.

Tunnustuksestaan huolimatta Sirhan on johdonmukaisesti sanonut alusta asti, että ei muista mitään itse murhasta tai tapahtumista Ambassador-hotellin keittiössä. Hän on ainoastaan myöntänyt, että hänelle kerrottujen tosiasioiden on pakko pitää paikkansa, mistä loogisesti seuraa, että hän on syyllinen. Mutta hänestä ei koskaan ole TUNTUNUT siltä, että hän on syyllinen tai että hän olisi edes vetänyt liipasimesta.

Todistajanlausunnot ääriän myöten täynnä olleesta keittiöstä ovat kuitenkin kiistattomat: silmät seisoen Sirhan oli astunut väkijoukosta senaattorin eteen ja ampunut suoraan tätä kohti pistoolilla. Sirhan oli onnistunut tyhjentämään aseensa, vaikka hänet taklattiin hyvin nopeasti pöytää vasten ja häntä piteli monta miestä, mm. amerikkalaisen jalkapallon ammattilaispelaaja.

Sirhanin ase aiheuttaakin toisen rypyn päällisin puolin ilmatiiviiseen ja selkeään tarinaan.

Ensimmäinen ongelma nousi esiin aiemmassa postauksessani, jossa esittelin kuolemansyyntutkija Thomas Noguchin lausunnon, jonka mukaan RFK kuoli hänen aivojaan vaurioittaneesta luodista, joka tunkeutui hänen päähänsä oikean korvan takaa jyrkässä ylöspäin suuntautuvassa kulmassa lähes RFK:n ihoa koskettaen. Sirhan Sirhan ei todistajanlausuntojen mukaan ollut missään vaiheessa asemoitunut niin, että olisi pystynyt laukaisemaan aseen tällaisesta kulmasta.

Sirhanin kädestä väännetty pistooli oli 22:n kaliiberin Iver Johnson Cadet -revolveri, jonka Sirhan siis onnistui tyhjentämään. Aseeseen mahtuu kahdeksan luotia. Aiemmassa postauksessa totesimme, että Noguchi oli löytänyt RFK:stä neljä osumaa, joista yksi oli vain lävistänyt hänen vaatteensa osumatta häneen. Jäljelle jää neljä luotia.

RFK:n lisäksi sinä iltana haavoittui viisi ihmistä.

Tämän voi vielä ballistiikkaa tarkemmin tutkimatta selittää sillä, että sama luoti oli osunut joissain tapauksissa useisiin ihmisiin. Vaikeampi on kuitenkin selittää useista ovenkarmeista löytyneitä luoteja. Todistajat ovat kertoneet, että poliisin nähtiin tutkivan luodinreikiä ympäri keittiötä. Tuolta ajalta on säilynyt valokuvia, joissa poliisit tutkivat ovenkarmeihin porautuneita luoteja, jotka on merkitty ympyröimällä. Ovenkarmit poistettiin ja arkistoitiin, mutta sittemmin tuhottiin, “koska ne eivät mahtuneet kätevästi arkistokaapistoon”. Toivoisin todella, että olisin keksinyt omasta päästäni tuonkin poliisin tarjoaman verukkeen.

Valokuva luodinrei’istä Ambassador-hotellin keittiössä RFK:n murhan jälkeen.

RFK:n murhasta on esitetty perusteltuja epäilyksiä jo vuodesta 1969 lähtien. Sirhan Sirhanin aseeseen mahtui liian vähän luoteja, jotta se riittäisi selittämään todistusaineiston (jota on alusta asti peitelty, salattu ja tuhottu Los Angelesin poliisin toimesta). Jo vuonna 1975 seitsemän rikostutkinnan asiantuntijaa kokoontui losangelesilaisen tuomarin määrääminä arvioimaan johtavan rikospaikkatutkijan DeWayne Wolferin toimittamaa kolmea luotia, jotka oli saatu Kennedyn ja muiden paikallaolijoiden vartaloista. Asiantuntijapaneeli totesi lausunnossaan, että kolme luotia oli kyllä ammuttu samasta aseesta. Tämä ase ei kuitenkaan näiden seitsemän asiantuntijan mukaan ollut Sirhanin revolveri.

Lisa Pease saattaa DeWayne Wolferin toiminnan kaiken kaikkiaan erittäin kyseenalaiseen valoon erinomaisessa kirjassaan A Lie Too Big to Fail, joka sisältää kattavasti kaiken uusimman tutkimustiedon Robert F. Kennedyn surmasta ja jota lämpimästi suosittelen.

Vuonna 2004 CNN:n toimittaja Brad Johnson löysi merkittävän todistuskappaleen. Puolalainen journalisti Stanislaw Pruszynski nauhoitti RFK:n voitonpuheen kasettinauhurilla. RFK:n lähtiessä lavalta kohti keittiötä Pruszynski irrotti nauhurinsa puhujanpöntöstä ja seurasi RFK:tä keittiöön. Nauhuri nauhoitti edelleen. Johnson erotti nauhalta laukauksia. Kyseessä on ainoa tiedossa oleva nauhoite tapahtumista keittiössä.

Useat todistajat kuvailivat ammuskelua niin, että ensin kuului kaksi laukausta, sitten tauko, ja sitten tiuha laukaussarja. Ääniteasiantuntija Philip Van Praag tutki nauhan. Käyttäen modernia teknologiaa hän erotti 13 erillistä laukaukseen viittaavaa ääni-impulssia, eli laukausta muistuttavaa ääniaaltomuodostelmaa. Van Praag arvioi, että laukauksia saattoi olla enemmänkin, mutta ne jäivät ihmisten kiljunnan alle.

Philip Van Praagin tutkimusaineistoa

Harvardin yliopiston muistiasiantuntija, psykologi Daniel Brown on haastatellut Sirhan Sirhania yhteensä yli 100 tunnin ajan vuodesta 2008 lähtien. Hänen ja Sirhanin asianajajan Laurie Dusekin löydökset liittyen Sirhanin muistikuviin ja toimintaan RFK:n murhayönä ovatkin seuraavan postaukseni aihe.

Sitä odotellessa voi vaikkapa katsoa brittiläisen mentalistin Derren Brownin ohjelmassaan suorittaman hypnoosikokeen, joka sai inspiraationsa Dan Brownin tutkimuksista:


Comentarios


bottom of page