top of page
Mikko Silvennoinen

syvävaltio, QAnon ja jeffrey epstein

QAnon on vaarallinen ryhmä totuudelle kuuroja fanaatikkoja. Todellisuus ei silti välttämättä aivan mahdu hyväntahtoisen valtavirran ennakko-oletuksiin. QAnon levittää hourupäistä misinformaatiota, mutta samaan aikaan on mahdollista, että johtajamme eivät aina ole sitä, miltä näyttävät tai mitä opetamme lapsillemme heidän olevan.

Ottaen huomioon ajat, joita elämme, tuntuu turhalta kuvailla jotain ilmiötä “uskomattomaksi”, “hulluksi”, “ennenkuulumattomaksi” ja niin edelleen. Vanhat sovinnaisuudet eivät päde, kaikki tuntuu mahdolliselta. Varsinkin kaikki, jota on aina pelännyt. Asioiden monimutkaistuessa ja kärjistyessä ilmapiiri tihenee. Jotkut tarttuvat yksinkertaisiin selityksiin, toiset hakevat turvaa nihilismistä. Sarjakuvataiteilija Alan Moore on sanonut, että historia on kuumuutta, ja aika muuttuu ennen pitkää höyryksi.

Eräs julkisuudessa nykyään esiintyvä termi on “syvävaltio”, englanniksi “the deep state”. Mutta moniko tietää, että käsitteen alkuperäinen kieli on turkki? Turkissa ilmaisu “derin delvet” syntyi 1990-luvulla ja yleistyi vuonna 1996 sattuneen ns. Susurluk-tapauksen jälkeen. Siinä neljä ihmistä kuoli auto-onnettomuudessa, joka myöhemmin paljastui poliittiseksi murhaksi. Auton kyydissä olivat parlamentin jäsen, huumekauppias, poliisijohtaja ja missi. Autossa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan matkustaa myös Turkin sisäministeri, mutta tätä varoitettiin ennakkoon. Jo tämän lyhyen kuvauksen perusteella saa hyvän käsityksen siitä, mihin syvävaltiolla alunperin viitattiin.

Peter Dale Scottin syvävaltio ja syväpolitiikka

Kanadalainen akateemikko, runoilija ja diplomaatti Peter Dale Scott omaksui käyttöönsä turkkilaisen käsitteen. Scottia kiinnostaa erityisesti syvävaltio Yhdysvalloissa. Nyt 91-vuotias Scott on töidensä ohella tutkinut mm. John F. Kennedyn murhaa, Yhdysvaltain tiedusteluelinten osallisuutta huumekauppaan Kaakkois-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Yhdysvaltain ns. “kansallisen turvallisuuden valtion” (engl. “national security state”) osallisuutta wahhabilaisen terrorismin leviämiseen.

Syvävaltiosta Scott on johtanut täysin oman, laajemman käsitteensä “syväpolitiikka”. University of California Pressin vuonna 2007 julkaisemassa, vertaisarvioidussa ja laajan juridisen tarkistuksen läpäisseessä kirjassa The Road to 9/11 – Wealth, Empire and the Future of America Scott määrittelee syväpolitiikan “sellaisiksi tekijöiksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan muodostamisessa, jotka yleensä tukahdutetaan sen sijaan että niiden olemassaolo myönnettäisiin”. Scottin mukaan syvävaltio syntyy, kun virallinen valtiokoneisto ottaa vastaan yllykkeitä yhteiskunnan ja finanssimaailman huipulta, poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Scott kuvaa tätä yhteiskunnallisen hierarkian huippua yksityisen massiivisen varallisuuden ja taloudellisen eliitin verkostojen muodostamaksi “ylämaailmaksi” (engl. “overworld”, vrt. alamaailma, “underworld”).

Scott ja aiheesta kiinnostuneet tutkijat ovat siis tekemisissä erilaisten rajailmiöiden kanssa. Ne väistävät valtio-opin peruskurssin määritelmiä kuten vallan kolmijako-oppi, valtion absoluuttinen suvereniteetti, poliittisen vallankäytön palautuminen “kansaan” tai “yleiseen etuun” sekä rikollisen toiminnan asemointi lähtökohtaisesti modernin, suvereenin valtiokoneiston ulkopuolelle.

Ei ole sattumaa, että Scott käyttää psykoanalyysiin vivahtavaa sanaa “tukahdutettu” (engl. “repressed”) syväpolitiikan määritelmässään. Tiettyjen aiheiden ja sinänsä kiistattomien tapahtumien nostaminen keskusteluun aiheuttaa vahvan irrationaalisia, tunnepohjaisia reaktioita kanssakeskustelijoissa, sillonkin kun nämä periaatteessa hyväksyvät faktoihin perustuvan, avoimen keskustelun tai väittelyn tärkeyden. Tai sitten reaktiona on hiljaisuus tai puheenaiheen vaihto. Aina tuntuu epätodennäköiseltä, että kiihtynyt henkilö saisi keskustelusta sytykkeen tutkia asiaa itse, vaikka varsin hyvin lähdeviitattua tietoa olisi saatavilla yksinkertaisin nettihauin.

Kuolinsyy: QAnon

Sanottuani kaiken tämän joudun kuitenkin ikäväkseni toteamaan, että syvävaltio ja ehkä sitä myöten myös syväpolitiikka ovat tahriintuneet käsitteinä käyttökelvottomiksi. Syyn mainitsin jo kirjoituksen alussa. Alunperin pienen älykköpiirin tiettyyn politiikan ilmiöön viittaava käsite on muuttunut huuruiseksi yleisnimitykseksi mille tai kenelle tahansa, jolla on jotain pahaa sanottavaa Donald Trumpista. Pääsyyllinen tähän lienee niin sanottu QAnon-ilmiö, jonka kutsuminen liikkeeksi tuntuisi antavan sille liikaa uskottavuutta. Trumpin ympärille muodostunut apokalyptista uskonnollista hurmosta muistuttava QAnon ei odota maailmanloppua, vaan sitä kunnian päivää, jolloin Trump paljastaa massiivisen, yhteiskunnan ja politiikan ylimpiin kerroksiin ulottuvan satanististen pedofiilien ylläpitämän verkoston ja marssittaa heidät kahleissa vankilaan. Syvävaltio muuttui kerralla politiikan tutkimuksen marginaalisesta, mutta perustellusta käsitteestä fanaatikkojen sisällöttömäksi hokemaksi, pahamaineiseksi “salaliittoteoriaksi”.

Lasten hyväksikäyttö ja politiikan yläkerrokset tuntuvat ensi kuulemalta naurettavalta samassa lauseessa. QAnonia vastustavat pitävät lähtökohtanaan, että korkea-arvoiset poliitikot ja lasten hyväksikäyttö yhdessä on niin älytön ajatus, ettei sitä erikseen tarvitse edes ampua alas. Tällainen yhdistelmä ei vain kuulu järkiperusteiseen ajatteluun. Mutta kaksi asiaa voi samaan aikaan pitää paikkansa: QAnon on vaarallinen äärioikeistolainen joukkoharha, mutta eri yhteiskuntien valtahierarkioiden korkeilla paikoilla voi myös olla lasten hyväksikäyttäjiä, jotka selviävät rikoksistaan rankaisematta. Hyvä esimerkki Peter Dale Scottin kuvaamasta tukahduttamisesta on l’affaire Epstein Yhdysvalloissa.

L’affaire Epstein syvätapahtumana

Jeffrey Epstein oli yhdysvaltalainen miljardööri, tieteen mesenaatti, poliitikkojen ja yhteiskunnan crème de la crèmen ystävä, hieronta-aficionado ja lasten hyväksikäyttäjä teollisessa mittakaavassa. Hän kuoli kesällä 2019 newyorkilaisessa vankilassa räikeän epäilyttävissä olosuhteissa. Epsteinin uudelleen pidättämisen yhteydessä nousi jälleen julkisuuteen Donald Trumpin oikeusministerin Alexander Acostan osallisuus Epsteinin aiempaan oikeusprosessiin.

Acosta neuvotteli liittovaltion syyttäjänä hämmästyttävän leväperäisen syyttämättäjättämissopimuksen (engl. “non-prosecution agreement”) Epsteinin kanssa. Epstein myönsi ostaneensa seksiä mm. alaikäiseltä tytöltä. Vastineeksi tästä myönnytyksestä Epstein selvisi kolmentoista kuukauden vankeudella Palm Springsissä sijaitsevan vankilan yksityissiivessä. Kaiken lisäksi hän sai poistua kuutena päivänä viikossa kahdeksitoista tunniksi läheiseen toimistorakennukseen “töihin”.

Acostan lisäksi Epsteinin henkilöhistoriaan liittyy sattumalta toinen Trumpin hallinnon korkea virkamies, oikeusministeri William Barr. Hänen rehtorina työskennellyt isänsä Donald Barr palkkasi muodollisesti epäpätevän Epsteinin opettamaan matematiikkaa arvostettuun Dalton Schooliin New Yorkissa. Mielenkiintoista kyllä, Donald Barr julkaisi rehtorina toimiessaan tieteiskirjan nimeltä Space Relations, joka sisältää runsaasti seksuaalista väkivaltaa ja raiskauksia sisältävää materiaalia. Kohteena ovat usein teini-ikäiset tytöt.

Epsteinin tapaus, kuten monet muut vastaavat, tuntuu olevan kuin kurimus, joka imee syövereihinsä toinen toistaan oudompia henkilöhahmoja ja yhteensattumia. Peter Dale Scott nimittää tällaisia tapauksia syvätapahtumiksi (engl. deep events). Syvätapahtumia ovat esimerkiksi John F. Kennedyn salamurha ja Iran-Contrana tunnettu vyyhti. Planeetat asettuvat hetkeksi otolliseen asemaan ja virallisten koneistojen takainen todellisuus raottuu. CIA:han yhdistetty kone aselastissa rojahtaa maahan Nicaraguassa. Sekä mafiaan että Dallasin poliisiin yhdistetty yökerhonomistaja Jack Ruby ampuu Lee Harvey Oswaldin täpötäydellä poliisilaitoksella. Planeetat jatkavat radallaan ja verho sulkeutuu jälleen, mutta aina on joku, jota tapahtumat jäävät vaivaamaan. Ja aina on dokumentteja.

Epstein oli käytännössä tunnettu lapsenraiskaaja vuodesta 2007 lähtien, mutta pystyi silti viettämään huikentelevaista elämää hyvin nuorten naisten kanssa viime vuoteen asti. Yksi syy tähän saattaa löytyä hänen ns. “pienestä mustasta kirjastaan”, joka päätyi julkisuuteen vuonna 2009 Epsteinin hovimestarin pyrittyä myymään sitä syyttäjille. Osoitekirja sisältää kattavan poikkileikkauksen globaalista eliitistä: tässä vaiheessa jo tavanomaisten epäiltyjen ex-presidentin Bill Clintonin, nykyisen presidentin Donald Trumpin ja Yorkin herttuan prinssi Andrew’n lisäksi sieltä löytyvät mm. kuuluisa lakiasiantuntija Alan Dershowitz, Israelin entinen pääministeri Ehud Barak, rocktähdet Courtney Love ja Mick Jagger, New Mexicon kuvernöörinä ja Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä toiminut Bill Richardson, edesmennyt senaattori Ted Kennedy ja — voipuneesti huokaisten täytyy todeta — George Sorosin veljenpoika Peter Soros. Useille osoitekirjan henkilöille oli merkitty monta puhelinnumeroa, joten kyse ei selvästi ollut vain hyvän päivän tuttavuudesta.

Lolita Express orgiasaarelle

Epsteinin uhri, mutta hänen vaikutuspiiristään lopulta paennut Virginia Giuffre, syntymänimeltään Roberts, kertoo, että Epstein käski hänen harrastaa seksiä 16-17-vuotiaana lukuisten vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Heidän joukossaan olivat Alan Dershowitz, prinssi Andrew, senaattori George Mitchell sekä kuvernööri ja YK-suurlähettiläs Bill Richardson. Epstein omisti Neitsytsaarilla yksityissaaren, jossa Giuffren mukaan vietettiin tavanmukaisesti orgioita, joihin osallistui vaikutusvaltaisia ihmisiä. Samalla saarella Epstein myös isännöi kokouksia ja seminaareja. Esimerkiksi vuonna 2006 Little St. James -saarelle kokoontui 21 fyysikkoa keskustelemaan painovoimasta. Epsteinin piiriin kuuluivat myös tieteen kuuluisuudet Lawrence Krauss ja Steven Pinker.

Lentokenttätyöntekijät Neitsytsaarten kentällä kertovat nähneensä Epsteinin taluttavan yksityiskoneestaan tyttöjä, jotka vaikuttivat hyvin nuorilta, jopa 12-vuotiailta. Bill Clinton myöntää lentäneensä Epsteinin koneella — jota kutsuttiin yleisesti lempinimellä The Lolita Express — yhteensä vain neljä kertaa, mutta virallisista lentoasiakirjoista käy ilmi kiistatta, että presidentti Clinton oli matkustajana koneessa ainakin 27 kertaa, osan näistä ilman tavanmukaista Salaisen palvelun läsnäoloa.

Leonard Cohen kirjoitti laulussa, että “rikkailla on kanavansa köyhien makuuhuoneisiin”, ja tämä koskee valitettavasti myös lasten huoneita. QAnon meuhkaa syvävaltiosta ja pedofiilieliitistä sydämensä kyllyydestä, mutta samalla hämärtää aihetta vain entisestään. Liberaali valtavirta taistelee vilpittömin tarkoitusperin tietämättömyyttä, fanatismia ja taantumuksellisia voimia vastaan osoittaessaan QAnonin väitteiden älyttömyyden. Mutta vaarana on, että samalla faktojen puolustajat sokaistuvat itse johtajiemme väärinkäytöksille. Meidän kaikkien tulisi miettiä enemmän ennakko-oletuksiamme ja kyseenalaistaa niitä. Tarkkailla, mitä olemme taipuvaisia tukahduttamaan.

Comments


bottom of page